Pasunisti Antti Rissasen, jatkotutkintosi valmistuminen kesti lähes 14 vuotta. Mikä siinä oli haastavinta?

-No, asian ytimeen pääseminen ja olennaisen erottaminen epäolennaisesta. Olen nyt pyöritellyt näitä asioita tässä käsissäni niin pitkään, että pikku hiljaa alkaa olla muodostunut aika hyvä käsitys vaskisoittimen perusteista ja yläsävelsarjan ominaisuuksista. 

 

Kehittäjäkoulutuksen tohtorintutkintoosi sisältyi kaksi konserttia, oppikirja ja CD-äänite. Kaikkien näiden opinnäytteiden yhteinen nimittäjä oli luonnonsävelsarjoihin perustuva lip-break-artikulaatiotekniikka. Mistä siinä on kysymys?

-Lip-break-artikulaatiotekniikassa yhdistellään eri yläsävelsarjojen yläsäveliä erilaisiksi sävelkuluiksi, jotka artikuloituvat ilman kielitystä. Vaskisoittajat kutsuvat näitä yleisesti slurreiksi. Vetopasuunalla pystyy soittamaan suuren määrän erilaisia slurreja, koska u-kirjaimen muotoinen liukuva putki, luisti, mahdollistaa jokaisen yläsävelen liu’uttamisen toisille yläsävelsarjoille.

 

Vetopasuunaa ei mielletä yleisesti kovin ketteräksi instrumentiksi, mutta mielestäsi vetopasuuna taipuu hyvin myös nopeisiin juoksutuksiin. 

-Niin, instrumentin alarekisterissä, jossa yläsävelet ovat isojen intervallien päässä toisistaan, erilaiset juoksutukset voivat olla haastavia. Toisaalta instrumentin ylärekisterissä, jossa yläsävelet ovat vierekkäin (esim. sekunti-intervalleina), pasunisti voi soittaa hyvinkin nopeasti. Vetopasuunan perinteisessä soittotekniikassa kaikki sävelet kielitetään. Siksi kielityksen nopeus (yhdessä luistitekniikan kanssa) määrittää soitettavien sävelien maksiminopeuden. Lip-break-artikulaatiotekniikassa kielittämisen tarve on vähäisempi ja eräitä sävelkulkuja pystyy sen avulla soittamaan paljon nopeammin kuin kielittämällä, varsinkin instrumentin ylärekisterissä. Lip-break artikuloi sävelet.

 

Kirjallinen työsi käsitteli vaskisoiton perusteita sekä lip-break-artikulaatiotekniikan historiaa ja käytännön sovelluksia. Miten nämä nivoutuvat toisiinsa?

-Työni ei sinänsä ole mikään perusteellinen tutkimus vaskisoiton perusteista, mutta olen koonnut ”summa summarum” tunnettujen vaskisoittajien näkemyksiä yhteen. Äänentuotannossa on kysymys siitä, kuinka isolla liikkeellä tai nopeasti huulet värähtelevät. Liikkeen koko korreloi massaa eli äänenvoimakkuutta ja nopeus kuullaan äänenkorkeutena. Puhallettavan ilmavirran puhallusvoima ja ilmavirran koon tasapainon muokkaamisen avulla pasunisti pystyy vaihtamaan äänenkorkeutta yläsävelsarjalla, soittamaan eri dynamiikassa sekä manipuloimaan soundiansa. Jos puhallustekniikka on hyvin hallussa, niin äänien vaihtaminen sujuu vaivatta. Tällä on positiivisia vaikutuksia koko soittotekniikkaan.

 

Mitä löysit tarkastelemalla lip-break-artikulaatiotekniikan historiaa?

-Kävin läpi laajasti 1900-luvun jazzpasunistien äänitteitä ja huomasin, että toiset käyttivät kyseistä tekniikkaa enemmin kuin toiset.

Yleensä niillä, jotka käyttivät sitä runsaasti oli myös erittäin hyvä ylärekisteri ja huikea tekninen ulosanti. Lip-tekniikan osaaminen ja soiton tekninen taso näyttivät kulkevan käsikädessä. 

 

Mitä nämä käytännön sovellukset sitten ovat? 

-Ne ovat pasunistien soittamia lip-break-sävelkulkuja, joita keräsin jazzpasunistien äänitteiltä. Lajittelin niitä yläsäveltason määrän mukaan omiksi kokonaisuuksiksi pedagogisesti helposti jäsenneltävään muotoon. Sitten kehitin niistä uusia harjoituksia lip-break-tekniikan oppikirjaani, johon tuli kaikkiaan 238 sivua! Tein sen englanninkielellä, koska tavoitteenani on saada se leviämään kansainvälisesti. Kirjan lopussa ovat kahdeksan omaa sävellystäni, lip-break-etydit, joita voi kuunnella kirjan mukana tulevalta CD-levyltä. Levy sisältää myös säestysversiot, joiden avulla etydeitä voi soittaa yhtyeen säestyksellä.

 

Antti Rissanen työskentelee tällä hetkellä Metropolian musiikin koulutusohjelman puhaltimien vastuuopettajana, sekä esiintyy laajasti useissa Suomen eturivin kevyenmusiikin ja jazzmusiikin yhtyeissä sekä toimii kapellimestarina useissa ammattilaisorkestereissa.

 

 

Taiteelliset osiot: Lip-break -luonnonsävelsarja-artikulaatiotekniikka uusien kappaleiden perustana ja lip-break-artikulaatiotekniikka osana ulosantia luovassa musiikkikontekstissa.

Kirjallinen työ: Vetopasuunan soittotekniikan kehittäminen luonnonsävelsarjoihin perustuvalla lip-break-artikulaatiotekniikalla.

 

TIIVISTELMÄ
_______________________________________________________________________________

Tämä loppuraportti tarkastelee jatkotutkintoni opinnäytettä, johon sisältyi kaksi konserttia, kirjallinen tutkielma, oppikirja ja audiotallenne.

 

Kehittämisen kohteena oli vetopasuunan yläsävelsarjan korkeustason vaihtamiseen perustuva lip-break-artikulaatiotekniikka. Lähtökohtana oli selvittää, miten vetopasuunan soittotekniikkaa voidaan kehittää LB-artikulaatiotekniikan avulla ja mitkä ovat sen merkittävimmät käytännön sovellukset. Kehitystyö kohdistui vetopasuunan äänenmuodostuksen ja äänenkorkeuden hallinnan selventämiseen, LB-artikulaatiotekniikan teoreettisen viitekehyksen kokoamiseen, uusien harjoitusten ja etydien tuottamiseen sekä kahdessa jatkotutkintokonsertissa arvioituun oman soittotaidon kehittämiseen.

Jatkotutkintoprojekti selvensi aikaisempia käsityksiä aiheesta sekä tuotti uutta tietoa että oppimateriaalia kehityskohteesta. Lip-break-artikulaatiotekniikka mahdollistaa tietyntyyppisten nopeiden legato-sävelkulkujen vaivattoman soittamisen. Lip-break-artikulaatiotekniikan hallitseminen parantaa vetopasuunan soiton teknistä ulosantia, rekisteriä ja artikulointia. Se ei kuitenkaan ole yksin riittävä artikulointitapa vetopasuunan kokonaisvaltaiseen soittamiseen, mutta toimii loistavana lisänä vetopasuunan teknisessä ulosannissa.

Avainsanat: vetopasuuna, yläsävelsarja, jazz, pasunisti, artikulaatio, legato, lip-break.

ABSTRACT
_______________________________________________________________________________

This report will summarize the dissertations of my post graduate studies. These included two concerts, a thesis of the process of development, a study book of the subject, and a recording.

The focus of the thesis was on the lip-break articulation and its applications as catalysators of the trombone playing technique. The pivotal question was to find out how the trombone technique can be developed through using the articulation and what are the primary applications of the technique. The study focused specifically on the fundamentals of the sound production and range of the trombone, the defining of the theoretical framework of the articulation, creating new etydes and practise material and finally developing the author’s own command of the technique by two evaluated performances.

The outcome of the project verified former knowledge of the subject and produced new information and study material. The LB articulation technique enables performing certain tricky legato passages with considerable ease. This technique will considerably improve the playing skills, register and articulation of the trombonist. It is a valuable tool for better overall technical skills, but as a sole approach not quite sufficient for all playing styles.

Keywords: slide trombone, the overtone series, jazz, trombonist, articulation, slur, legato, lip-break.